Kuolemajärven kotisivut
Pitäjäjuhla 2007 Tervehdyspuhe     Ohjelma

Kuolemajärvi vahvasti esillä Agricolan juhlavuonna ja pitäjäjuhlassa

Mietoisten tanhuajat vauhdissa Turun Sotaveteraanisoittajat.

Yli 400 kuolemajärveläistä ystävineen osallistui pitäjäjuhlaan Turussa 9.syyskuuta. Juhlapuheen piti professori Simo Heininen kertoen Mikael Agricolan elämänvaiheista. Musiikista vastasivat Turun Sotaveteraanisoittajat Reijo Aholan johdolla.

Kuolemajärvi-säätiön puheenjohtaja Kalevi Kettinen toivotti juhlavieraat tervetulleiksi. Puheensa lopussa hän jakoi yhdessä säätiön asiamiehen Ossi Muurisen kanssa Agricolan juhlavuoden rahan Kuolemajärven nykyiselle kunnanlääkärille juri Ogloblinille ja juhlavuoden toimikunnan pääsihteerille Ossi Tuusvuorelle. Kalevi Kettisen puhe löytyy tästä linkistä.

Turun Sotaveteraanisoittajat esittivät juhlan alussa Muistoja Pohjolasta, Kirje isältä ja Sinitakkien marssin sisääntulomusiikkina ja sitten Karjala-sikermän, jossa Aulis Kotaviita lauloi solistina. Karjalaisten laulun lauloi yleisö soittokunnan säestyksellä. Tervehdyspuheen jälkeen soittokunta soitto Piae Cantiones-kokoelmasta koraalin.

Professori Simo Heininen kertoi juhlapuheessaan Mikael Agricolan elämänvaiheista Pernajasta viimeiselle matkalle, joka päättyi Kuolemajärvellä Muurilan Kyrsänniemeen 9.4.1557. Hän kertoi Agricolan olleen varakkaasta talosta ja ilmeisesti pitäjän pappi huomasi pojan kyvyt ja kehotti lähettämän hänet kouluun Viipuriin. Siellä hän sai ensimmäisiä tuulahduksia uskonpuhdistuksesta. Opiskelu jatkui sittemmin Wittenbergissä Saksassa, jossa protestanttiset aatteet elivät vahvana.

Agricolan ajan sivistyskieli oli latina. Agricola ryhtyi kääntämään tekstejä suomeksi ja loi samalla pohjaa kirjoitetulle kielelle. Lyhyessä ajassa kääntyivät monet teokset suomeksi. Tärkein oli Uuden Testamentin käännös. Kustaa Vaasa otti kirkon omaisuuden, mutta ei antanut Agricolalle avustusta käännöstyöhön. Myös nimitys piispan virkaan viipyi kauan. Rauhantekomatkalle Agricola lähti suuren seurueen kera. Matkan rasitukset verottivat noin viisikymppisen piispan voimat ja hän kuoli ja tuli haudatuksi Viipuriin.

Juhlapuheen piti Simo Heininen. Kolkkalalaiset juttutuokiossa.

Väliajalla haasteltiin, tavattiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia. Väki osti myös Kuolemajärveläisen uusinta numeroa sekä kirjaa Aika ennen meitä. Myös muita tuotteita myytiin. Paikalla oli myynnissä myös Kolkkalan kyläkirjaa, seivästöläisten lehteä ja materiaaleja sekä Agricolan juhlavuoden tuotteita.

Väliajan jälkeen orkesteri soitti Ilta Kannaksella, Kirje sieltä jostakin, Äänisen aallot ja Karjalan jääkärien marssin. Varsinaissuomalaisten laulun jälkeen Mietoisten nuorisoseuran tanhuajat esittivät sikermän kansantansseja Päivi Puntan ohjaamana ja Tiina Heino-Saarisen ja Armas Janssonin säestyksellä. Sikermään kuuluivat Pohjalainen neliö, Piiripolkka, Tähtisilmä, Avokatrilli ja Tanhuvaara.

Jorma Tervahartialan Kuolemajärvellä pidetystä Agricola-juhlasta kuvaamasta viedosta nähtiin 12 minuutin otos.

Juhlan päätössanat esitti juontajana toiminut Seppo Pirhonen. Hän kosketteli puheessaan ajankohtaista keskustelua Karjalasta ja tulevia merkkivuosia Karjalan historiassa. Juhla päättyi perinteiseen tapaan Maamme- lauluun.

Ennen pääjuhlaa oli kirkkojuhla Martin kirkossa, jossa saarnasi pastori Liisa Kuusela ja liturgina toimi Ilona Hägglund-Viljanen.


Hyvät kuolemajärveläiset ja kuolemajärveläisten ystävät! Arvoisat juhlavieraat!

Kalevi Kettinen ja Ossi Muurinen luvuttivat juhlarahan Juri Ogloblinille ja Ossi Tuusvuorelle. Väliajalla maistui kahvi.


Kuolemajärvi on kuluneen vuoden aikana ollut julkisuudessa enemmän kuin koskaan historiansa aikana. Julkisuus ei johdu, kuten suurin osa meistä tietää, Kuolemajärvestä tai sen asukkaista tai heidän tekemisistään vaan siitä, että tänä vuonna vietetään 450 vuotta sitten rauhanneuvottelumatkallaan Kuolemajärven Kyrönniemen edustalla menehtyneen Mikael Agricolan juhlavuotta. Juhlavuoden teema ei ole Agricolan kuolema, vaan hänen tekonsa kirkon miehenä, kirjakielemme luojana, suomenkielisen kirjallisuuden isänä ja rauhantekijänä. Agricolan tarkkaa syntymävuotta ja –päivää ei tiedetä eikä siis voida juhlia, mutta oikea kuolinpäivä 9.4.1557 on tiedossamme ja juhlimme sitä vuosittainkin Mikael Agricolan päivänä. Kuolinpaikkakin on melkoisella tarkkuudella Muurilan Kyrönniemessä. Sen kautta Agricola kytkeytyy meidän entiseen kotipitäjäämme ja on juuri nyt ollut vahvasti esillä julkisuudessa. Melko yleisesti tuntuu vahvistuneen luulo, että kotipitäjämme kalmalta kalskahtava nimi Kuolemajärvi liittyisi Agricolan kuolemaan. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa, sillä nimi Kuolemajärvi esiintyy historiassa jo paljon ennen Agricolan kohtalokasta kotimatkaa eikä sen alkuperää ole onnistuttu selvittämään..

Tämän juhlan ohjelmassa on Agricola vahvasti esillä. Eläähän Agricola vahvasti keskuudessamme ja jokapäiväisessä elämässämme äidinkielemme kautta.

Tämän kesäinen säätiömme organisoima kotiseutumatka liittyi luonnollisesti myös suurmiehemme juhlavuoden tapahtumiin. Juhlavuoden pääjuhla juhlittiin huhtikuussa merkkipäivän aikoihin piispa Mikael Agricolan kotikaupungissa Turussa. Loppiaisena Agricolan synnyinpitäjä Pernaja muisti suurmiestään. Kolmas suurtapahtuma oli tarkoitus kokonaan järjestää Kuolemajärven Kyrönniemessä ja läheisessä Seivästön kylässä. Monista käytännön syistä Agricolaseminaari ja muistojuhla järjestettiin kesäkuun alussa Agricolan koulukaupungissa Viipurissa. Kyrönniemen muistomerkillä laskettiin 9.6. seppeleet ja vietettiin harrashenkinen muistotilaisuus ennen Viipurin tapahtumia. Kesäkuun tapahtumista Kyrönniemessä näemme koosteen tämän juhlamme jälkipuoliskolla. Mukana olleet voivat kerrata meidän sukupolvellemme ainutkertaisia muistoja tapahtumista.

Juhlamatkan tapahtumiin kuului valitettavasti huomattavan pitkät rajamuodollisuudet, joista aiempina vuosina ainakin osittain luultiin päästyn eroon. Ne varjostavat jälleen kotiseutumatkojemme tulevaisuutta. Rajahankaluuksien ohella monet naapurimaamme tapahtumat ja päätökset viittaavat valitettavasti siihen suuntaan, että rajoituksia ja muutoksia ainakin joillekin alueille on mahdollisesti tulossa. Suomen lahden öljysatamat Koivisto ja Uuras ovat yhä keskeisemmässä asemassa naapurimme taloudessa ja toisaalta on ymmärrettävää, että nykyisen terrorismiuhan aikana strategisia alueita suojellaan entistä tarkemmin. Tulevat kaasuputkihankkeet luovat matkailullemme lisää uhkatekijöitä. Rajavyöhykkeen laajennus aiemmin oli askel rajoitusten suuntaan, mutta sillä ei tpistaiseksi liene ollut merkittäviä seuraamuksia. Voimme vain toivoa, että nykyistä tiukempaan suuntaan ei meidän kotiseutumme rajoituksia vietäisi. Olisi todella toivottavaa, että vielä syntymättömätkin polvet voisivat vapaasti tutustua juuriinsa esi-isiensä kotiseuduilla.
Kuolemajärvi on vielä osalle tässä salissa istuville paikka, jossa on synnytty, vietetty lapsuus, ehkä kouluvuodet ja osa aikuisuuttakin. Joka vuosi tämä joukko harvenee, mutta toistaiseksi –ilahduttavaa kyllä- tämä sali on osoittautunut Turussa ainoaksi, johon kunnolla mahdumme. Meitä on nytkin täällä 4-500. Joukossamme on jo ehkä suurin osa niitä, joilla on vain kuolemajärveläiset tai karjalaiset juuret, mutta elämä kokonaisuudessaan on eletty muualla. Nämä juhlat ovat tarkistamattomien laskujeni mukaan 57:t. Ensimmäisten juhlien aikaan tuskin mietittiin, miten pitkään jatketaan. Vain harvat lienevät ajatelleet asioita tämän vuosituhannen puolelle. Mikä meitä yhdistää? Viime vuosien tapahtumat ovat kuitenkin alkaneet mielestäni selittää siirtokarjalaisuuteen liittyviä asioita. Kuolemajärvi oli se hallinnollinen ja ehkä historiallinen kokonaisuus, joka muodostui suvuista, kyläkunnista ja koulupiireistä. Kuolemajärven pitäjän alue on toki olemassa, mutta ne palaset, mitä kautta niin vanhemmat kuin nuoremmatkin polvet siihen liittyvät, muodostuvat perheistä, suvuista ja kyläkunnista. Kunnan historia – Kuolemajärvi kirja- syntyi jo vuosikymmeniä sitten. Nyt on tehty ja tehdään kyläkirjoja. Sukuseuroja on perustettu – viimeisin eilen- ja tullaan varmaan perustamaan lisää. Kylien ja sukujen kohdalla ei sitoutuda paikkakuntiin.

Tarvetta paikalliseen yhteydenpitoon kuolemajärveläisyyden merkeissä on koettu ainakin niillä paikkakunnilla, joihin on sijoittunut paljon kuolemajärveläistä väestöä – lähinnä Turun ja Helsingin seudulla. Kummallakin paikkakunnalla toimii Kuolemajärvikerho. Helsingin kerho on toiminut vasta muutaman vuoden, mutta se on erittäin aktiivinen ja osallistujat sekä nuorempaa että vanhempaa polvea. Turun kerho on toiminut jo yli 20 vuotta. Toiminta Turussa on aktiivista, mutta osallistujajoukko on vanhempaa ja iän myötä harvenevaa, joten nuorten panosta ja pään avausta kovasti kaivattaisiin. Tässä salissa on varmaan monia, joita asia ehkä kiinnostaa, mutta ei ole saanut aikaiseksi lähteä liikkeelle. Mennäänpä kokeeksi seuraavaan kokoukseen!

Meillä on tänäkin vuonna vieras tämän päivän Kuolemajärveltä, joka nykyisin kuuluu Koiviston (Primorskin) kaupunkiin. Kuolemajärveä kaupunginvaltuustossa edustaa meille kotiseutumatkaajille tuttu Kuolemajärven kunnanlääkäri ja Agricolan pirttimuseon hoitaja, kuolemajärveläisten ystävä tohtori Juri Ogloblin. I´m very pleased to wish you my friend Juri wellcome to our yearly Kuolemajärvicelebration. I hope you will enjoy yourself here in Turku.

Tässä juhlassa haluamme Kuolemajärvi-säätiön nimissä muistaa tällä kertaa niitä henkilöitä joiden rooli kuolemajärveläisyydessä tänä vuonna on ollut erityisen merkittävä. Agricolan juhlavuoden kuolemajärveläiset juuret omaava pääsihteeri Ossi Tuusvuori on hyvin näkyvästi tuonut Agricolan suomalaisten ja ulkomaalaistenkin tietoisuuteen ja samalla korostetusti nostanut Agricolan kuolinpitäjän Kuolemjärven alussa mainitsemaani julkisuuteen. Koska suutarin lapsilla ja vaimolla ei vanhan sanonnan mukaan ole kenkiä, haluaa säätiö muistaa Ossia hänen yhdellä aikaansaannoksellaan Agricolan juhlavuoden rahalla. Toisen juhlarahan Haluamme antaa Juri Oglobinille, joka on Kyrönniemen isäntä ja aina vaivojaan säästämättä ollut auttamassa meitä Kuolemajärvellä. Pyydän Ossin ja Jurin tänne lavalle ja tuekseni säätiömme asiamiehen Ossi Muurisen.

Juri, you have done very much this year and earlier for Kuolemajärvi and kuolemajärvi people. We want to give you as a humble memento a piece of Agricola jubilee coin.

Toivotan kaikki teidät sydämmellisesti tervetulleiksi tämän vuotiseen juhlaamme. Kantakoon se jälleen kuolemajärveläisyyttä vuoden eteenpäin!


Ohjelma