Kuolemajärvi
on kuluneen vuoden aikana ollut julkisuudessa enemmän kuin koskaan
historiansa aikana. Julkisuus ei johdu, kuten suurin osa meistä
tietää, Kuolemajärvestä tai sen asukkaista tai heidän
tekemisistään vaan siitä, että tänä vuonna
vietetään 450 vuotta sitten rauhanneuvottelumatkallaan Kuolemajärven
Kyrönniemen edustalla menehtyneen Mikael Agricolan juhlavuotta.
Juhlavuoden teema ei ole Agricolan kuolema, vaan hänen tekonsa
kirkon miehenä, kirjakielemme luojana, suomenkielisen kirjallisuuden
isänä ja rauhantekijänä. Agricolan tarkkaa syntymävuotta
ja –päivää ei tiedetä eikä siis voida
juhlia, mutta oikea kuolinpäivä 9.4.1557 on tiedossamme ja
juhlimme sitä vuosittainkin Mikael Agricolan päivänä.
Kuolinpaikkakin on melkoisella tarkkuudella Muurilan Kyrönniemessä.
Sen kautta Agricola kytkeytyy meidän entiseen kotipitäjäämme
ja on juuri nyt ollut vahvasti esillä julkisuudessa. Melko yleisesti
tuntuu vahvistuneen luulo, että kotipitäjämme kalmalta
kalskahtava nimi Kuolemajärvi liittyisi Agricolan kuolemaan. Tämä
käsitys ei pidä paikkaansa, sillä nimi Kuolemajärvi
esiintyy historiassa jo paljon ennen Agricolan kohtalokasta kotimatkaa
eikä sen alkuperää ole onnistuttu selvittämään..
Tämän juhlan ohjelmassa on Agricola vahvasti esillä.
Eläähän Agricola vahvasti keskuudessamme ja jokapäiväisessä
elämässämme äidinkielemme kautta.
Tämän kesäinen säätiömme organisoima kotiseutumatka
liittyi luonnollisesti myös suurmiehemme juhlavuoden tapahtumiin.
Juhlavuoden pääjuhla juhlittiin huhtikuussa merkkipäivän
aikoihin piispa Mikael Agricolan kotikaupungissa Turussa. Loppiaisena
Agricolan synnyinpitäjä Pernaja muisti suurmiestään.
Kolmas suurtapahtuma oli tarkoitus kokonaan järjestää
Kuolemajärven Kyrönniemessä ja läheisessä Seivästön
kylässä. Monista käytännön syistä Agricolaseminaari
ja muistojuhla järjestettiin kesäkuun alussa Agricolan koulukaupungissa
Viipurissa. Kyrönniemen muistomerkillä laskettiin 9.6. seppeleet
ja vietettiin harrashenkinen muistotilaisuus ennen Viipurin tapahtumia.
Kesäkuun tapahtumista Kyrönniemessä näemme koosteen
tämän juhlamme jälkipuoliskolla. Mukana olleet voivat
kerrata meidän sukupolvellemme ainutkertaisia muistoja tapahtumista.
Juhlamatkan tapahtumiin kuului valitettavasti huomattavan pitkät
rajamuodollisuudet, joista aiempina vuosina ainakin osittain luultiin
päästyn eroon. Ne varjostavat jälleen kotiseutumatkojemme
tulevaisuutta. Rajahankaluuksien ohella monet naapurimaamme tapahtumat
ja päätökset viittaavat valitettavasti siihen suuntaan,
että rajoituksia ja muutoksia ainakin joillekin alueille on mahdollisesti
tulossa. Suomen lahden öljysatamat Koivisto ja Uuras ovat yhä
keskeisemmässä asemassa naapurimme taloudessa ja toisaalta
on ymmärrettävää, että nykyisen terrorismiuhan
aikana strategisia alueita suojellaan entistä tarkemmin. Tulevat
kaasuputkihankkeet luovat matkailullemme lisää uhkatekijöitä.
Rajavyöhykkeen laajennus aiemmin oli askel rajoitusten suuntaan,
mutta sillä ei tpistaiseksi liene ollut merkittäviä seuraamuksia.
Voimme vain toivoa, että nykyistä tiukempaan suuntaan ei meidän
kotiseutumme rajoituksia vietäisi. Olisi todella toivottavaa, että
vielä syntymättömätkin polvet voisivat vapaasti
tutustua juuriinsa esi-isiensä kotiseuduilla.
Kuolemajärvi on vielä osalle tässä salissa istuville
paikka, jossa on synnytty, vietetty lapsuus, ehkä kouluvuodet ja
osa aikuisuuttakin. Joka vuosi tämä joukko harvenee, mutta
toistaiseksi –ilahduttavaa kyllä- tämä sali on osoittautunut
Turussa ainoaksi, johon kunnolla mahdumme. Meitä on nytkin täällä
4-500. Joukossamme on jo ehkä suurin osa niitä, joilla on
vain kuolemajärveläiset tai karjalaiset juuret, mutta elämä
kokonaisuudessaan on eletty muualla. Nämä juhlat ovat tarkistamattomien
laskujeni mukaan 57:t. Ensimmäisten juhlien aikaan tuskin mietittiin,
miten pitkään jatketaan. Vain harvat lienevät ajatelleet
asioita tämän vuosituhannen puolelle. Mikä meitä
yhdistää? Viime vuosien tapahtumat ovat kuitenkin alkaneet
mielestäni selittää siirtokarjalaisuuteen liittyviä
asioita. Kuolemajärvi oli se hallinnollinen ja ehkä historiallinen
kokonaisuus, joka muodostui suvuista, kyläkunnista ja koulupiireistä.
Kuolemajärven pitäjän alue on toki olemassa, mutta ne
palaset, mitä kautta niin vanhemmat kuin nuoremmatkin polvet siihen
liittyvät, muodostuvat perheistä, suvuista ja kyläkunnista.
Kunnan historia – Kuolemajärvi kirja- syntyi jo vuosikymmeniä
sitten. Nyt on tehty ja tehdään kyläkirjoja. Sukuseuroja
on perustettu – viimeisin eilen- ja tullaan varmaan perustamaan
lisää. Kylien ja sukujen kohdalla ei sitoutuda paikkakuntiin.
Tarvetta paikalliseen yhteydenpitoon kuolemajärveläisyyden
merkeissä on koettu ainakin niillä paikkakunnilla, joihin
on sijoittunut paljon kuolemajärveläistä väestöä
– lähinnä Turun ja Helsingin seudulla. Kummallakin paikkakunnalla
toimii Kuolemajärvikerho. Helsingin kerho on toiminut vasta muutaman
vuoden, mutta se on erittäin aktiivinen ja osallistujat sekä
nuorempaa että vanhempaa polvea. Turun kerho on toiminut jo yli
20 vuotta. Toiminta Turussa on aktiivista, mutta osallistujajoukko on
vanhempaa ja iän myötä harvenevaa, joten nuorten panosta
ja pään avausta kovasti kaivattaisiin. Tässä salissa
on varmaan monia, joita asia ehkä kiinnostaa, mutta ei ole saanut
aikaiseksi lähteä liikkeelle. Mennäänpä kokeeksi
seuraavaan kokoukseen!
Meillä on tänäkin vuonna vieras tämän päivän
Kuolemajärveltä, joka nykyisin kuuluu Koiviston (Primorskin)
kaupunkiin. Kuolemajärveä kaupunginvaltuustossa edustaa meille
kotiseutumatkaajille tuttu Kuolemajärven kunnanlääkäri
ja Agricolan pirttimuseon hoitaja, kuolemajärveläisten ystävä
tohtori Juri Ogloblin. I´m very pleased to wish you my friend
Juri wellcome to our yearly Kuolemajärvicelebration. I hope you
will enjoy yourself here in Turku.
Tässä juhlassa haluamme Kuolemajärvi-säätiön
nimissä muistaa tällä kertaa niitä henkilöitä
joiden rooli kuolemajärveläisyydessä tänä vuonna
on ollut erityisen merkittävä. Agricolan juhlavuoden kuolemajärveläiset
juuret omaava pääsihteeri Ossi Tuusvuori on hyvin näkyvästi
tuonut Agricolan suomalaisten ja ulkomaalaistenkin tietoisuuteen ja
samalla korostetusti nostanut Agricolan kuolinpitäjän Kuolemjärven
alussa mainitsemaani julkisuuteen. Koska suutarin lapsilla ja vaimolla
ei vanhan sanonnan mukaan ole kenkiä, haluaa säätiö
muistaa Ossia hänen yhdellä aikaansaannoksellaan Agricolan
juhlavuoden rahalla. Toisen juhlarahan Haluamme antaa Juri Oglobinille,
joka on Kyrönniemen isäntä ja aina vaivojaan säästämättä
ollut auttamassa meitä Kuolemajärvellä. Pyydän Ossin
ja Jurin tänne lavalle ja tuekseni säätiömme asiamiehen
Ossi Muurisen.
Juri, you have done very much this year and earlier for Kuolemajärvi
and kuolemajärvi people. We want to give you as a humble memento
a piece of Agricola jubilee coin.
Toivotan kaikki teidät sydämmellisesti tervetulleiksi tämän
vuotiseen juhlaamme. Kantakoon se jälleen kuolemajärveläisyyttä
vuoden eteenpäin!
