Kunnioitetut siirtokarjalaiset ja sotiemme veteraanit,
arvoisa Kuolemajärvi -juhlan yleisö, rakkaat karjalaiset

Kaipuu Karjalaan ja kiinnostus Karjalaan on karjalaisten säätiöiden sekä karjala- pitäjä- ja sukuseurojen aktiivisuuden lähde ja toiminnan ehtymätön voima.

Kaipuu kotiin Karjalaan sai evakkoperheet uudestaan liikkeelle talvisodan jälkeen, heräsi toivo ja usko kotiinpaluusta.  Mahdollisuus kotiinpaluuseen osoittautui silloin väliaikaiseksi.
Koti ja Karjala menetettiin, itsenäisyys säilyi. Meille sotien jälkeen syntyneille karjalaisille on suuri etuoikeus ollut mahdollisuus syntyä Suomeen. Sehän ei ole ollut itsestäänselvyys.

Te kuolemajärveläiset ja sukulaisenne aikanaan olette tuoneet Varsinais-Suomeen karjalaisen heimomme rikkauden; karjalaista vilkkautta, sitkeyttä ja sopeutumiskykyä sekä vahvan yhteisöllisyyden ja vilkkaan sosiaalisen kanssakäymisen mallin.

Sotien jälkeisen asutustoiminnan suuri viisaus oli osoittaa entisille naapureille uusia asuinsijoja samoilta paikkakunnilta. Syntyivät lukuisat Karjalaseurat ja myös joitakin vuosia sotien päättymisen jälkeen perustettu oma Kuolemanjärvi Säätiönne, joka on menestyksellä vaalinut kuolemajärveläisiä perinteitä ja karjalaista kulttuuriamme.

Karjalaisjärjestömme tekevät merkittävää yhteistyötä menetetyn Karjalan alueella, nykyisin yleensä melko hyvin toimivassa yhteistyössä venäläisten kanssa.
Kuolemajärvi Säätiön hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kettinen on laatinut piirustukset vuonna 1995 pystytettyyn kirkon muistomerkkiin Kuolemajärvellä. Säätiönne hallituksen uusi jäsen Ossi Tuusvuori on toiminut muun muassa Agricola -muistomerkkitoimikunnan sihteerinä.
  
Vuonna 1992 on tehty valtiosopimus Suomen tasavallan ja Venäjän Federaation välille
vastavuoroisesta sotilashautausmaiden ja –muistomerkkien suojelusta. Tänä syksynä toimitti Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström viestin ulkoministeri Erkki Tuomiojalle. Pyydämme valtiojohtoamme selvittämään, että luovutetun Karjalan alueella ollaan tietoisia valtiosopimuksesta ja sen velvoitteista. Tieto, että valtiosopimusta  ollaan ehkä rikkomassa, tuli omalta pitäjäseuraltamme, Äyräpään Pitäjäseuralta.

Karjalan Liiton rooli keskusliittona on toimia kokovana organisaationa. Karjalan Liitto on jäsentensä summa. 2000 -luvun alkupuolella toteutettiin Opetusministeriön rahoittama hanke, jossa merkittiin karttoihin vanhat luovutetun alueen hautausmaat. Turkulainen ulkoministeri Ilkka Kanerva toimitti nuo liittomme kokoamat hautausmaakartat kollegalleen ulkoministeri Lavroville vuonna 2007.
 
Karjalan Liitto toteutti yhdessä Viipurin kaupungin kanssa vuonna 2007 Tacis- ja Interreg –projektit Viipurissa ja vuosina 2008-2010 Ulkoministeriömme kansalaisjärjestöille suunnatulla lähialuerahoitukselle vanhojen hautausmaiden suojelua edistävän yhteistyöhankkeen, jonka tuotoksena syntyi yhdessä venäläisten kanssa tehty toimenpideohjelma, ohjeita suomeksi ja venäjäksi vanhojen hautausmaiden suojelusta.

Karjalan Liitto tukee ja kannustaa jäsenistöä ja jäsenyhteisöjä karjalaisen kulttuurin tallentamisessa ja uudistamisessa. Karjalaisille tuleville sukupolville on tärkeää, että historiaa on tallennettu. Nyt tiedämme, että Venäjällä Karjalan nykyiset, etenkin nuoremmat asukkaat ovat myös kiinnostuneita kuulemaan meille rakkaan Karjalan historiasta ja ovat osoittaneet myös kiinnostusta sen vaalimiseen. Uudenlaista yhteistyötä on jo syntynyt museoita rakentaen ja vanhoja hautausmaita tutkien ja suojellen. Toivotaan, että Äyräpään kenttähautausmaan alueelle tehdyn aidat ja yksityisen alueen rajaaminen selvitetään pikimmiten. Ehkä syynä on tietämättömyys eikä paha tahto.
 
Karjalaisten pitäjä- ja kyläkirjojen kilpailun toteutamme myös tänä vuonna, mahtaako kuolemajärveläisten uusi kirja, Muurilan kyläkirja ehtiä tämän vuoden kisaamme? Muistakaa toimittaa kirja liittoon. Toivotaan, että saatte tekijöitä innostumaan myös Kuolemajärven puuttuvien kyläkirjojen tekoon, oma julkaisu puuttunee vielä Kuolemajärven Kirjolan ja Pentikkälän kylistä.  ’

Liittokokouksessa jäsenet vahvistivat liiton strategian ja tulevan toiminnan tavoitteet. Liiton jäsenet itse kirjasivat ja määrittivät nuo tavoitteet. Yhtenä tärkeänä asiana on sosiaalisen median käyttö. Teidän säätiönne on sen jo ottanut käyttöön omin facebook –sivuin.

Kaikilla jäsenyhteisöillä on tavoitteena nuorempien sukupolvien saaminen mukaan toimintaan.
Viime vuonna Karjalan Liittoon tuli uusia jäseniä 3870 jäsenyhteisöjemme kautta.

Kuolemajärveläinen -lehdessänne Onni Valtonen kirjoitti vuonna 1994 pohtien karjalaisuuden tulevaisuutta. Evakkosukupolven  vähenemisen todeten Valtonen esitti kysymyksen:
”Onnistuvatko yhdistykset johtohenkilöiden sukupolvenvaihdoksessa niin, että toiminta karjalaisuuden säilymiseksi niissä jatkuu?”

Kyllä – toiminta jatkuu ja uusia sukupolvia tulee mukaan. Karjalaisuus uudistuu.

Teidän säätiötänne voi onnitella, säätiön hallituksessa on vastuu siirtynyt uusille sukupolville.

Eikä vain säätiönne ole uudistunut.
Varsinais-Suomen Karjalaisseurojen piiri on saanut erinomaisen piirin puheenjohtajan Kuolemajärvi -taustaisesta Mika Akkasesta. Me voimme yhdessä iloita erinomaisesti toteutetuista Turun Karjalaisista kesäjuhlista. Kiitos kaikille, jotka juhlaa olitte yhdessä tekemässä.

Karjalan Liitossa jäsenyhteisöjen rakenne uudistuu, pienten paikkakuntien karjalaseurat yhdistävät voimiaan, kuntien yhdistyminen on tässä myös joillakin paikkakunnilla osasyynä. Merkittävin muutos 2000 -luvulla on ollut karjalaisten sukuseurojen määrän jatkuva kasvu. Myös kuolemajärveläisiä sukuseuroja on perustettu ja liittynyt Karjalan Liittoon.

Karjalaisuus kiinnostaa ja jokainen sukupolvi kokee karjalaisuuden omalla tavallaan ja tekee omaa karjalaista kulttuuriaan, kuten Turun juhlilla kuultu Liljan loiste – yhtye myös osoitti karjalaisessa klubi-illassa Linna-teatterissa.

Itse olen lähtenyt mukaan Etelä-Suomen Lumivaaraisiin kummitätini, äitini sisaren, kutsusta 1980 –luvulla. Silloin omat poikani olivat pieniä, eivät vielä kouluiässäkään.

Kutsukaa aktiivisesti nuorempia mukaan. Kuolemajärvi -kerhot tarjoavat karjalaista toimintaa ja niiden kautta saa yhteyden omaan ja suvun historiaan.
Kuten tämän viikon Karjalalehdessä keski-ikäinen Pelle Miljoona totesi: jos ei ole juuria, ei ole tätä hetkeä eikä tulevaisuutta. Jokaiselle on tärkeää kuuluminen johonkin yhteisöön. Emme elä enää samanlaista yhtenäiskulttuuria, kuin isovanhempamme ja vanhempamme sotien jälkeen.
Nyt on tarjolla monenlaisia yhteisöjä – sosiaalinen media tuo tarjolle sekä hyvää  että myös kyseenalaisia toimintamalleja ja yhteisöjä.
Karjalaisuus on syntymälahja tai perheen kautta saatu lahja. Tämä yhteisö on varteenotettava vaihtoehto. Jokaiselle on tärkeää tunnistaa oma tausta ja historia. Kutsukaa lapsia ja nuoria mukaan. heitä kiinnostava toiminnan sisältö tulee sitten heiltä, erilaisena ja uusiutuvana.

Kirjallisuus on keskeinen osa kansakunnan identiteetin luojana, kirjastot ovat kansakunnan muisti. Kansallispuvut ovat keskeisiä esteettisen historiamme elävinä, toimivina tallenteina.

Olen koulutusammatiltani kotiteollisuusopettaja Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistosta Hämeenlinnasta. Siksi haluan esittää sydämelliset kiitokset Kuolemajärvi Säätiölle Kuolemajärven naisen kansallispuvun tarkistustyöstä ja puvun uusimisesta. Se on ollut todellinen kulttuuriteko.

Kuolemajärven naisten puvun työryhmässä on ollut myös entinen opettajani Leena Stenberg.
Toivottavasti puvun tekemiseen monet nyt innostuvat.

Hyvät herrat, kansallispuvut ovat myös edullisia juhlavaatteita. Itse olen ensin kutonut kankaat ja sitten ommellut tämän muinaispuvun. Tämä on Tuukkalan muinaispuku. Pukuun liittyvät arkeologiset löydät ovat Tuukkalasta, se on lähellä Hirvensalmea, joka on isäni syntymäpaikka.
Pukuni on lähes 40- vuotta vanha, arvaatte varmaan , että kymmenet ellen jo sadat juhlat olen   selvinnyt käyttäen tätä samaa mekkoa! Kannustakaa kuolemajärveläisiä naisia tekemään tai teettämään oma kansallispuku. Nämä periytyvät sukupolvelta seuraavalle.

Kuolemanjärven naisen puku kuvastaa kulttuurista vaikutusta sekä lännestä että idästä. Ruudullinen hamekangas viittaa vaikutteisiin, joita on saattanut tulla Suomenlahden kautta lännestä. Itäisestä vaatetusperinteestä kertoo paidan rekko eli kaunis mutta vaativa kirjailtu paidan edusta.
Kaikissa kansallispuvuissa ei ole päällysvaatteita, kun valmistatte oman kotipitäjän puvun kannattaa tehdä myös talvikäyttöön villainen kaunis sarkaviitta ja kesäkäyttöön pellavainen kostuli.

Toivon, että puvun tekoon on moni innostunut ja että se näkyisi ensi kesän karjalaisjuhlien juhlakulkueessa.

Ensi kesänä kokoonnutaan Karjalaisille kesäjuhlille Lahteen. Ensi vuoden teema liitossa on ”Karjalaiset kädentaidot” ja yksi syy teemavalintaan on se, että Lahti on yhdessä Helsingin kanssa saanut maailman muotoilupääkaupungin arvon vuodeksi 2012.
 
Lahdessa tulee olemaan lapsille ja koko perheille muun muassa erilaisia työpajoja. Ottakaa lapsia ja nuoria mukaan karjalaisille juhlille. On hyvin arvokas ja ainutlaatuinen kokemus saada vaikka edes yhden kerran kokea karjalaisten kesäjuhlien kulkue ja yhteenkuuluvuutta iloiseen karjalaiseen joukkoomme. Moni keski-ikäinen jäsenemme muistaa olleensa lapsena isovanhempien tai vanhempien mukana karjalaisjuhlilla. Kiinnostus aktiiviseen toimintaamme mukaan tuloon voi tulla aikuisena, juuri mielenpainuneiden lapsuuden muistojen ja kokemusten kautta.

Arvoisa juhlayleisö

Tänään juhlitaan kansalliskirjailijamme Juhani Ahon syntymän 150-vuotispäivää. Hän oli yksi karelianisteistamme, 1800-luvun lopun karelianismi vaikutti myös Juhani Ahoon.
Asuihan Juhani Ahokin vanhempana Tuusulan järven rannalla lähellä Järnefeltejä ja Sibeliuksen perhettä. Innostus ja kiinnostus Karjalaan yhdisti kansallisesti merkittäviä kirjailijoitamme, säveltäjiämme ja kuvataiteilijoitamme.
Ahon juhlavuoden kunniaksi kaivoin kirjahyllystäni Juhani Ahon teoksia.
Itselleni oli innostavaa huomata, että jo nuorna miesnä, vuonna  1884 , samana vuonna kuin julkaistiin  ”Rautatie” , on julkaistu myös ensipainos novellista ”Muuan markkinamies”. Parikymmenvuotiaana savolaisena kirjailijana Juhani Aho kirjoittaa Kantelettaresta, hän oli innostunut kalevalaisesta runomitasta, runonlaulusta. Tuo novelli kertoo pyhäjärveläisestä runonlaulajasta. Kuopion torilla pyhäjärveläismies laulaa nilsiäläisen laulajan suohon ja pohjanmaan rehvakkaan hevoskauppiaan hiljaiseksi.
Pieni lainaus tuosta Juhani Ahon novellista, se on pyhäjärveläismiehen laulua Kuopion torilla. Novellissa on useita runoja, tässä yksi:
Minä olen laulaja ja laulajaks´ olen luotu –
Eikä oo minun lauluni tok´ Helsingistä tuotu . . .

Rakkaat karjalaiset, kuolemajärveläiset ja kulttuurimme ystävät. Kiitos ilosta saada olla mukana juhlassanne.
Karjalan Liiton keskustoimisto on toki Helsingissä, mutta Karjalan Liitto olette te.
Karjalan Liiton toiminnan sisältö ja linjaukset tulevat teiltä jäseniltä.
Karelianismin ja uuskarelianismin perintö siirtyy tuleville suomalaisille ja karjalaisille sukupolville teidän kauttanne. Vaalikaa, tallentakaa ja uudistakaa karjalaisuutta ja kuolemanjärveläistä karjalaisperintöänne. Menestystä karjalaiselle kulttuurityöllenne.