Kuolemajärven kotisivut
Kuolemajärveläisten laulukirja
Tänne kokoamme laulujen sanoja, jotta niitä voi laulaa kotiseutumatkoilla. Pääosan lauluista on koonnut Erja Tikka.

Karjalaisten laulu

Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa
kuin on kaunis Karjalamme
laulun laaja kotimaa.
Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa
säveleinä salot huokuu
ikihongat humajaa. .

Ei oo meillä rikkautta
eikä maamme viljavaa
vaan on laulun runsautta
kylvämättä kasvavaa.
Sit ei pane idän halla
eikä pohjan pakkaset
se ei sorru sortamalla
sitä ei lyö rakehet.

Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koittelee
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee.
Ja kun onnen päivän koitto
Suomellen taas sarastaa
silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa.

 

Kotimaani ompi Suomi

Kotimaani ompi Suomi
Suomi armas synnyinmaa
siellä valkolatva tuomi
ahon laitaa reunustaa.

Siellä ensi kerran kuulin
lintuin laulun lehdossa.
Siellä äiti hymyhuulin .
tuuditti mua kehdossa.

Siellä myöskin ensi kerran
lempi syttyi sydämiin.
Liekö ollut tahto Herran
kun se päättyi kyyneliin.
Ahon laidat armahimmat
mansikoista punertuu
Siellä niityt viljavimmat
siellä kirkkahampi kuu.

Siellä taaton askelissa
piennä juosta piipersin.
Siell on turva tuttavissa
riemu siellä rikkahin.

Siellä kuljin paimenessa
löysin runsaat marjamaat.
Käkikullan kukkuessa
laskin vuodet onnekkaat

Siellä synnyin, sinne mieli
palaa mailta maailman.
Taaton maa ja maammon kieli
kuinka teitä rakastan.

 

 

 


Muistoja Kuolemajärveltä
Sävel ja sanat Mauno Muurinen

Sieltä kunnailta Karjalan Kannaksen
aina muistamme Kuolemajärven.
Jonka äärellä kasvaa me saimme
ajan lapsuuden, nuoruuden.
:,:Mutta alkoi meille taivaltie lohduton,
tulevaisuus oli tuntematon:,:

Oli kuolemajärvisten tie kohtalon,
kodin kaipuu ol sammumaton.
Kyynelsilmin kun vanhukset katsoi
noita rakkaita kotejaan.
:,:Oli sydämensä surua tulvillaan,
kun he elivät muistoissaan:,:

Näin juhlien tahdomme muistella
kotiseutua ja mennyttä aikaa.
Vaikka elämä sielläkin eteemme toi,
myös puutetta, surua,
:,:ei himmennä silti se kuitenkaan
kotiseutumme muistoa:,:

Kauniit hiekkaiset rannat nuo Suomenlahden.
ne ei unholaan jää milloinkaan.
Rannat Muurilan, Seivästön, Tammikon,
Kyröniemen ja Lautarannan.
:,:Valo tornissa Seivästön majakan,
ohjas tien kotirantahan:,:

Kivipaasi siellä kylässä Karjalaisten,
muistotaulu oli isäimme työstä.
He Heinäsuon laajan aukeen
raivas jälkipolvilleen.
:,:Nyt lepää he siel synnyinseuduillaan,
siellä mullassa Karjalanmaan:,:

Vuosikymmenten taa - yhä muistoissa,
nuo järvet ja järvien rannat.
Järven rannalla kirkko ja kalmisto.
Sinne muistojen tie usein vie.
:,:Kylänäkymät yhä on muistoissa
Kaukajärveltä Seivästön rantaan:,:

Varsinaissuomalaisten laulu

Helky laulu Auran rantain,
silmä kirkas salamoi!
Kaiu, maine, kauas kantain,
minkä kunto kansan voi!
Täällä Suomen synnyinpuistot,
täällä työn ja tiedon puistot
virttä vapauden soi,
virttä vapauden soi.
Helky, laulu,
kaiu, maine,
virttä vapauden soi.

Auran rantamilta tähti
syttyi päälle Suomenmaan.
Auran rantamilta lähti
onni maahan ihanaan:
Kristinuskon, tiedon valta
nosti heimot kaikkialta
turvaks armaan synnyinmaan,
turvaks armaan synnyinmaan.
Helky laulu,
kaiu, maine,
virttä vapauden soi.

Puhkes uudet tertut tuomeen,
aika aatteet uudet toi,
Auran rantamilta Suomeen
koitti kirkas huomenkoi.
Täällä Suomen synnyinmuistot,
täällä työn ja tiedon puistot
virttä vapauden soi,
virttä vapauden soi.
:,:Helky laulu,
kaiu, maine,
virttä vapauden soi:,: Í



Karjalan kunnailla

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
a kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin



Kalliolle kukkulalle

Kalliolle, kukkulalle
rakennan minä majani.
Tule, tule tyttö nuori
jakamaan se mun kanssani.

Jollen minä sua saa, niin
lähden täältä kauas pois,
muille maille vierahille,
etten sua nähdä vois

Kyllähän sen varmaan tiedän
etten minä sua saa
. tyydyn onneeni elän yksin
aina muistan sinua.

Eikä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus.
Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus.


Laps olen köyhän kauniin Karjalan

Laps olen köyhän, kauniin Karjalan,
nyt vaikka vierahissa vaellan.
Siell äiti tuuditti mun kehtoain
ja laulut Laatokan ma kuulla sain.
Kun tyyni milloin oli pinta veen,
ma kuulin niinkuin soinnut kanteleen.
Kun myrsky sai, löi aallot rantoihin.
Ma niitä pelkäsin ja rakastin.
Sinne, sinne kaipaan ain
missä kerran kehdon sain.
Pois täältä kaipaan kotiin Karjalaan.

Laps olen köyhän kauniin Karjalan,
vaan perinnön sain kaikkein kalleimman.
Sain laulun, soiton lahjan sydämeen.
En niitä vaihtais onneen maalliseen.
Kun kaipaus saa mielen murheeseen,
teen lauluun surullisen säveleen.
Kun ilon riemun vuoro milloin saa,
se myöskin lauluissani kajahtaa.
Silloin joulu aina ois,
onnen rintaani se tois,
jos pääsisin taas kotiin Karjalaan.

Ilta Kannaksella

Kun Kannaksella iltaan jo päivä kiirehtii
ja kaakon taivas lieskoissa tulta lyö se vieläkin,
on korsun liesi lämmin, se mielen saa unohtamaan
mua taiston tielle huomispäivä taas jo odottaa.
Mä Kannaksella armainta unta näin ystävästäin,
hän lausui mulle kaihomielin näin:
Sua muistan aina, kerran kun saavut on jo päivä uus,
sua ootan aina silloinkin vaikka ois se ikuisuus.
Sun kanssas nähdä tahdon mä onnenmaan ihanimman,
kun taiston tiellä luoksein sun kerran saan.


Kevät Karjalassa
(V. Karjalainen, Esko Lavonen)

On tauonnut talvi ja tuiskut,
kevät tullut jo on Karjalaan.
On rannoilta häipyneet tyrskyt,
siit iloitsee metsät ja maa.
Pellot ja niityt nyt herää
sielt nousevi kukkien vyö.
Lintujen laulu myös helää,
sit kuuntelis vaikk olis yö.

Kun laulelut lehdoissa kaikaa
ja kunnaat sit kuuntelee,
myös soittelot rannoilla raikaa
ja hongatkin myötäelee.
Tuuli tuo puistoissa huokaa
ja rannoilla käkönen soi.
Tää on kuin ain olis juhlaa,
ja yötä ei ollenkaan ois.

Laps Karjalan laula ja soita,
vaikk muuta ei olisikaan.
Nää lahjat on sull, siis ne koeta
tuoda mieltämme kirkastamaan.
Laulellen, riemuiten kulje,
se elämään sisällön luo.
Joskus kun silmäni suljen,
nää sävelet mieleeni tuo.

Heili Karjalasta

Kauas maailmaan läksin kulkemaan
kuljin niin iloisna ja huoletonna vain
Jouduin Karjalaan, kuinkas sattuikaan
lemmenpiston sydämeeni sain.
Hei Karjalasta heilin minä löysin
löysin heilin pienen herttaisen.
Hän kohta minut sitoi lemmen köysin
sitoi hurmahan iäisehen.

Tunne outo rinnassani on kuin paino povellani
ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Hei Karjalasta heilin minä löysin
vaivuin hurmahan iäisehen-.

Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä – täytyi jälleen rientää kauas pois.
Mutta rinnassain yks on aatos vain:
Jospa Karjalaan taas päästä vois.
Hei Karjalasta heilin minä löysin…

Sellainen ol Viipuri

Siihen aikaan näillä mailla
oltiin vielä paljon vailla
eikä kukaan kummempaa
kaivannut kai.
Tanssittu ei pitkin yötä,
illoin riitti puhdetyötä,
kapaloissaan kehitys
möllöttää sai.
Toista oli Viipurissa,
karjalaisten kaupungissa,
siellä vanhat vaihtuivatkin uusiin säveliin.

anssia sai siellä aina,
arkena ja sunnuntaina.
Helppo oli tiensä löytää
kohti oikeata pöytää.
Jos vain joku kielsi: ei, ei, ei
toinen sanoi heti: hem till mej.
Sellainen ol Viipuri
sellainen on Viipuri
karjalaisten kaupunki.

Siellä painaneet ei huolet,
ystävät kun kantoi puolet,
surra saivat hevoset, laulu kun soi.
Pyöreen tornin hämärässä,
pöydässä niin hilpeässä
ilo oli irrallaan niin kuin vain voi.
Kaikki viihtyi Viipurissa,
karjalaisten kaupungissa,
siellä vanhat vaihtuivatkin
uusiin säveliin.
Tanssia sai siellä aina…


Ties hää Knuuti poja passas,
että syvämes ja vassas
viipurlaise rakkaus
assuupi vain.
Torkkelista sain mie muiston
alla koivun kauniin puiston
rinkelii ko siult mie
kerranki sain
Muistat sie myös jottai muuta
taisihan mie saaha suuta
Monrepoos myö kuuta ko
niin kahen katseltiin.
Tanssia sai siellä aina…


Jos mie saisin

Jos mie saisin jouten olla
jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan mänisin
sit mie naimahan mänisin
hei, sit mie naimahan mänisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Vaan Anni miulle annettaisi
Anni miulle annettaisi
hei, Anni miulle annettaisi
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippu.

Vesi tippu vempeleestä
vesi tippu vempeleestä
hei, vesi tippu vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
jo se loppu !

Suomessa olen minä syntynyt

Suomessa olen minä syntynyt
tuolla kauniissa Karjalassa,
sinisen järven rannalla
siellä majassa matalassa.

Matalan torpan hiilloksella
käsiäni lämmittelin,
matalan torpan nättiä tyttöä
omakseni ajattelin.

Matalan torpan vainioita
tulin minä tallanneeksi,
matalan torpan nättiä tyttöä
tulin minä narranneeksi.

Ei mistään saa niin kirkasta vettä
kuin metsän lähtehestä,
eikä mistään saa niin armasta heilaa
kuin toisen tähtehestä.

Hevonen on musta kuin tiikerikissa
ja aisat on katajasta.
Mamma se sano: "Älä talosta nai,
nai majasta matalasta!"

Aseman kello löi kaksi kertaa,
silloin se juna vislas.
Silloin se hulivili hummeripoika
sen torpan tytön kihlas.

Aseman kello löi kolme kertaa,
silloin se juna lähti.
Silloin se hulivilihummeripoika
sen torpan tytön jätti.


Maantie on pitkä

Maantie on pitkä ja sannoitettu
kulkuripojan kulkea,
sano hippala hippala hippan pila pila
kulkuripojan kulkea.

Heilini on nuori ja lapsellinen
ei tuota narrata julkea,
sano hippala.....

Kun sinä kultani kahvia keität,
niin keitä ämpärillä vaan,
sano hippala....

Että ne pääsis suuret ja pienet
ämpärin ympärille vaan,
sano hippala....

Kyllä minä heilini

Kyllä minä heilini joukosta tunnen
kyllä minä heilini joukosta tunnen
joka sopukasta.

Uuella kullalla kultainen kello
uuella kullalla kultainen kello,
vanhalla ei oo mittään.

Senpä tähden uuen kullan
senpä tähden uuden kullan
parempana pidän.


Lankesin mie kanavaa

:,:Lankesin mie kanavaa
ja kanavas oli kivi juu:,:
:,:Kivvee oli kirjotettu
oman heilai nimi juu:,:

:,:Ai sie poja pakana
ku lupasit miut ottaa juu:,:
:,:Kesäll aittai takana
sie rapisit ku rotta juu:,:

:,:Polta heilai paperossii
älä polta piippuu juu:,:
:,:Ai kui se on ilkiää,
ku piippu leuas riippuu juu:,:

:,:Heilai tulloo hepsuttelloo
päiväl sekä yöllä juu:,:
:,:Talvel tulloo turkit päällä
peresniekka vyöllä juu:,:

:,:Miun on heilai napakka
ku kalanluine nappi juu:,:
:,:Se on kouluis käytetty ja
koht siit tulloo pappi juu:,: