Pentikkälän kyläsivu

Pentikkälän kylän asukkaat v. 1939

N:o 1 Villa Juhana, puoliso Iida. Lapset: Lempi, Uuno, Lauri, Meeri ja Hellä.
N:o 2 Lankinen Juho, puoliso Eeva.
N:o 3 Mannonen Matti, puoliso Loviisa. Lapsi: Aune.
Mellanen Mauno ja Esteri. Lapsi Martti.
N:o 4 Sorvali Sohfi. Lapset: Aino, Reino ja Vieno.
N:o 5 Paljakka Tauno, puoliso Lahja, sekä Lahjan isä Taavetti Pentikäinen. Lapset: Pirkko, Pentti, Pekka ja Päivi.
N:o 6 Mannonen Iivari, puoliso Emma. Lapset: Vieno, Martti, Terttu ja Sinikka.
N:o 7 Villa Nikodeemus, Villa Malakias, sekä äiti Helena.
N:o 8 Kana Eino (Rannanoja), puoliso Olga. Lapset: Uuno Peni, Rauha Peni, Irja Kana ja Hilpi Kana, sekä mummo Eeva Ratia.
N:o 9 Hietanen Johannes, puoliso Olga, ja Beata Hietanen.
N:o 10 Muurinen Rudolf, puoliso Alina. Lapset: Reino ja Sylvi.
Hietanen ja Helvi Villa ja vanha mummo.
N:o 11 Pentikäinen Antti, puoliso Venla. Lapset: Eemil, Eino, Viljo, Esteri ja Erkki.
N:o 12 Harju Toivo, puoliso Saimi. Lapset: Mirja, Hilkka, Pirkko ja Kauko, sekä mummo Varpu.
N:o 13 Samuli Juhana, puoliso Anna-Mari. Lapset: Toimi, Aino, Matti, Vilho, Onni, Lyyli, Sanna ja Jaakko.
N:o 14 Hätönen Mikko, puoliso Helena. Lapset: Lauri ja Laura.
N:o 15 Kaukonen Aleks, puoliso Emilia. Poika Veikko Turunen, puoliso Impi. Lapsi: Pekka.
N:o 16 Pentikäinen Jalmari, puoliso Elviira. Lapset: Inga, Raili ja Oiva.
N:o 17 Pentikäinen Malakias. Sisaret: Iida, Olga ja Hilja.
N:o 18 Pentikäinen Mikael, puoliso Anna-Mari. Lapset: Aaro, Eeva-Liisa, Eetla, Edvart ja Väinö.
N:o 19 Pentikäinen Aaro ja Urho.
N:o 20 Hietanen Mari, Samuli Matti, puoliso Hilja, tytär Anja.
N:o 21 Mahkonen Antton, puoliso Anna. Lapset: Onni, Lahja ja Martta.
N:o 22 Sinkkonen Edvart, puoliso Alma. Lapset: Unto, Eero ja Hilkka.
N:o 23 Leppänen Miina. Lapset: Väinö Vilho ja Tyyne. Sekä Tyynen puoliso Viljo Lankinen ja poika Raimo
N:o 24 Hietanen Simo, puoliso Selma. Lapset: Salme ja Sinikka.
N:o 25 Maidonmyyntiosuuskunta v. 1939. Maidon vastaanottaja Elina Pärssinen ja apulainen.
N:o 26 Kaijanen Abram, puoliso Iida. Lapset: Olga, Ilmari ja Viljo.
N:o 27 Kuolemajärven rautatieasema, Eronen Sulo, puoliso Maija. Lapset: Kauko, Mikko, Olavi ja Risto.
N:o 28 Rautatieläisten 2 (kaksi) asuintaloa. Kurjonen Pekka, puoliso Iida. Lapset Maire, Leo ja Viola.
Ratavartija Piironen, puoliso Aune. Lapset: Olavi, Leo ja Anna-Liisa.
Poliisi Saastamoinen Otto, puoliso. Poika: Armas.
N:o 29 Rautatien vesitorni.
N:o 30 Pumppuhuone.
N:o 31 Aho Kalle, Tuittu Aino, tytär Aini.
N:o 32 Inkinen Jussi, Myyryläinen Santra.
N:o 33 Luukka Eulaalia. Lapset: Viljo ja Sulo.
N:o 34 Soini Matti, puoliso Amalia.
N:o 35 Pentikkälän kansakoulu. Opettajat: Sigfrid Paturi, Lyydia Paturi. Lapset: Martti, Aune, Kirsti ja Pekka.
N:o 36 Potinkara Lauri, puoliso Lempi. Lapset: Aune, Aulis ja Aili.
N:o 37 Rokkanen Matti, puoliso Anna. Lapset: Jussi, Annikki, Kauko ja Vappu.
N:o 38 Hovi Jooseppi, puoliso Adolfiina. Lapset: Ilmari ja Meeri.
N:o 39 Pöntinen Edvart, puoliso Anna-Saara. Poika Veikko.
N:o 40 Anttalainen Taavetti, puoliso Helena. Lapset: Alli, Matti ja Antti.
N:o 41 Peippo Ville, puoliso Iida.
N:o 42 Usahanoff Grigori.
Kotro Jussi, puoliso Iida. Lapset: Helmi, Aalto, Lahja, Onni ja Martta.
N:o 43 Juva Oskari, puoliso Saima. Poika Osmo.
N:o 44 Kokko Herman, puoliso Tyyne. Lapset: Martta, Martti ja Erkki.
N:o 45 Väisänen Helena.
N:o 46 Kauppias Sinkko Joonas, puoliso Miina. Poika Kannelkoski Reino.
N:o 47 Evesti Kristian, tytär Hilda (ajoi taksia).
N:o 48 Osuuskauppa. Taskinen Otto, puoliso Martta.
N:o 49 Hietanen Kristian.
N:o 50 Sirkiä Ville, puoliso Loviisa. Lapset: Kerttu, Olga ja Kaarlo.
N:o 51 Lattu Eemil, puoliso Tyyne. Lapset: Sirkka ja Väinö. Latulla oli puhelinkeskus.
N:o 52 Seilo Toimi, puoliso Silja. Lapset: Matti, Helvi, Leo, Sisko ja Heimo.
N:o 53 Jyrkmamia Taavetti, puoliso Tyyne.
N:o 54 Akkanen Kristian, puoliso Eulaalia. Lapset: Toivo ja Impi.
N:o 55 Seitz Leo, tytär Natalia.
N:o 56 Kuolemajärven Puuliike. Hoikkala Eemil, puoliso. Lapset: Anna-Liisa ja Maija.
N:o 57 Puuliikkeen saha.
N:o 58 Lankinen Aleksanteri, puoliso Anna. Lapset: Viljo, Arvo, Hilja, Kauko, Onni, Reino ja Pertti.

v. 1942 = 1944 asutus

N:o 44 Asui Heino Sohfia.
N:o 59 Inkinen Salamon, puoliso Lempi. Lapset: Aarre, Pertti, Raimo, Jorma, Irma, Veikko ja Ulla.
N:o 60 Samuli Vilho, puoliso Jenny. Lapsi Liisa.
N:o 61 Mannonen Iivar, puoliso Emma. Lapset: Vieno, Martti, Terttu ja Sinikka.
N:o 62 Ratia Taavetti, puoliso Emilia. Poika Hannu.
N:o 63 Seppälä Jalmari, puoliso Hilda. Lapset: Aarre, Urho, Alli, Pauli, Taisto ja Raili.
N:o 64 Kuolemajärven virastotalo, kunnansiht. Eetu Husu, Poliisi Eino Uhotuinen, Kansanhuolto, Siirtoväenhuolto ja Rakennustoimisto.
N:o 65 Tatu Muurisen liiketalo.
N:o 66 Marttamaja, venäläisten rakentama, siinä toimi posti ja pidettiin myös kirkkona.
N:o 67 Kauppias Taberman Aadam, puoliso Hilma. Tytär Raili.

Pentikkälä eli vireästi

Pentikkälän kylä, jossa Kuolemajärven rautatieasema sijaitsi, jakaantui tavallaan kahtia. Eteläinen puoli oli maanviljelysseutua jokirantapeltoineen. Pohjoinen puoli, radan ja järven välissä, käsitti teollisen ja kaupallisen alueen.

Rautatie merkitsi paljon alueen kehitykselle. Junat kulkivat kaksi kertaa päivässä Viipurista Terijoen suuntaan ja päinvastoin. Aamulla seitsemän ja illalla seitsemän tienoissa ohittaen toisensa Kuolemajärven asemalla. Ne toivat tyjät vaunut ja veiät lastatut vaunut mennessään.

Sunnuntaisin tuli juna noin kello yhdentoista aikaan ja lähti takaisin Viipuriin klo 13.00 aikaan.
Rautatien edusta oli valasitu kaasuvalasituksella.

VR:n oma henkilökunta asui alueellaan kolmessa eri rakennuksessa, jotka olivat kaksikerroksisia ja tilavia. Henkilövahvuuteen kuuluivat asemapäällikkö, ratamestari, ratavartija, toimistovirkailijat ja asemamiehet, joista toinen asui omassa talossaan.

Asemarakennuksen yksi tilava sali , joka oli toiminut II:n luokan kahvilana junien saapumisen aikaan, oli jostakin syystä lakkautettu. Tämä tilava sali saatiin nuorison käyttöön voimistelu- ym toimintaan.

Vettä ja halkoja

Veturit tarvitsivat siihen aikaan matkaevääkseen vettä ja halkoja. Pumppuhuone järven rannassa pumppasi vettä tiiliseen vesitorniin, josta veturin vatsat täytettiin. Samalla kertaa veturiin lastattiin halkovarastosta puolen metrin pituiset koivuhalot höyryn kehittämiseen. Halkovarastossa työskenteli kaksi vakainaista miestä.

Puutavaraliike suurin työllistäjä

Asemamiehillä riitti työtä vaunujen vekslaamista varten, sillä saha-, propsi- ja halkotavaraa lähti paljon maailmalle.
Aseman varastoalue oli laaja, sillä Kuolemajärven Puuliike Oy tarvitsi maata oman raakapuun ja sahalla käsiteltyjen tuotteiden varastointiin ennen niiden myyntiä ja lastausta.

Lastausryhmässä saivat nuoret tytöt ja pojat työtä leimaamalla jokaisen laudan ja lankun. Myös Uudellakirkolta Kuntun Sahalla oli varastoapikka Asemalla jalostetulle sahatavaralle.

Metsätyötä ja paperipuun kuorimista oli aina keväisin ja siinä hommasa moni nuorimies tienasi ensimmäisen rahapalkkansa. Olipa poikia, jotka aloittivat työnsä Islannin vesillä sillinpynniissä. Tapulointi ja puutavaran lastaustyöt olivat raskasta miesten työtä.

Asemanseutu tarjosi myös naisille työmahdollisuuksia: sahalla, kunantoimistossa, valtion rautatieasemalla, kaupoissa, kahviloissa ja sahan toimitossa.

Pieniä muistikuvia

Joki laski järveen rautatien alitse korkean maavallin alta tunnelia myöten, jota sanottiin "Kulvertiksi". Korkea maavalli oli nimeltään "Pankki". Tästä nuorioso laski talvella mäkeä.

Siinä lähellä oli näköalapaikka, jota kutsuttiin Nikon kukkulaksi. Sieltä pohjoiseen katsottuna vasemmalla oli Lampaanpesemä ja Harkkosenniemi, suoraan edessä Pinnonniemi ja Kirkonkylä ja alhaalla edessä Pentikkälän kylää kauniine hiekkarantoineen sekä Nikon lähteestä järveen laskeva puro.

Kylässä oli Niemenpojat niminen ammattiorkesteri. Sen kokoonpanoon kuuluivat Grigori Uschanoffin perheenjäsenet. Soittimia olivat harmonikka, viulu ja saksofoni.

Pääsiäisen aikaan oli tapana keinua. Keinu rakennettiin nelisakaraiseksi puukeinuksi, jolla pyörittiin jopa toistasataa kertaa ympäri niin, että maailma pyöri silmissä.

Talvella oli muotia järven jäällä oleva napakelkka. Se ei pärjännyt kierrsonopeudessa keinun kanssa, mutta vauhtia riitti pieniin vahinkoihin asti.

Hevosten vaihto

Koko Karjalan Kannaksen tyyliin olivat hevoset myös Pentikkälässä isäntien mieleen. Talvella tehtiin puittenajot ja kesäaikana maatyöt. Ravikilpailuissa kilpailtiin niin tosissaan, että naapurisopukin oli josksu vaakalaudalla.

Hevosten vaihto oli trendikästä kuten nykyisin sanottaisiin. Joskus joku isäntä onnistui tekemään mieluisat hevoskaupat mustalaisten kanssa. Enemmän taisi kuitenkin olla niitä, jotka katuivat kauppojaan.

Sattui toisinaan niin, että tunnin päästä kauapanteosta virkeä hevonen ei enää pysynyt jaloillaan kuin kahden männyn välissä. Hevonen oli saatu poppakonsetein (nykyisin doping) myyntikuntoon.

Kansakoulun palovakutusarvo oli 600.000.

Urheilua harjoiteltiin

Rautatien eteläpuolella Maito-osuuskunnan kankaalla oli 1000 metrin kierros. Saman ahon reunassa olivat hyppy- ja heittoapaikat.

Tapulien välistä kuului toisinaan ammuntaa. Siellä Erosen Olli harjoitteli tarkkuusammuntaa takana olevaan hiekkamäkeen. Toiset kylän pojat eivät pärjäneet tässä kilpailumuodossa, mutta Ollista kehittyi sitä parempi. Hän voitti useista kilapailuja ja hänestä tuli myöhemmin Suomen Ampujaliiton päävalmentaja ja hän toimi ampujien johtajana monissa olympiakisoissa.

Nykypäivänä nuoret yrittävät

!941 kesällä tullessani Pentikkälään sodan jälki näkyi kaikkialla. Myös kotini alue oli kuin tornado olisi läpikäynyt alueen.

Nykysisn asutuksen myötä on tietenkin tapahtunut muutosta. Kotini paikalle on tullut viishuoneinen talo ja navettarakennus. Tuotteet kaikki myydän ovelta, mitä irti saadaan.

Vuonna 1952 syntyneet nuoret yrittäjät ovat käyneet luonamme täällä Turussa tutustumassa maaseudun navettoihin, että haluja on. Eivät tunnu olevan mitään tyhjätaskuja. Nainen on ammatiltaan eläinlääkäri ja mies kaivostyöläinen

Veikko Pöntinen
Kuolemajärveläinen 2001