Täältä löydät näillä sivuilla ja Kuolemajärveläinen lehdessä julkaistuja kirjoitelmia.

Kolkkalan ja Hietasen kylien asukkaat kokoontuivat.
"Evakkoon60 v" muistojuhlaherkisti kuolemajärveläiset
Taas tulloo itku, kuvateos Kuolemajärveltäilmestyi uusintapainoksena
Kuoliko Agricola Kyrönniemessä vai Seivästöllä?
Valtuuskunta valmistelemaan Mikael Agricolan
juhlavuotta 2007

Kolkkalan ja Hietasten kylien asukkaat kokoontuivat

sunnuntaina 14.8.2005 Turun Konserttitaloon.

Kokoontumisen tarkoituksena oli käynistää entisten asukaiden ja heidän jälkeläistensä yhteydepito. Tavoitteena on myös käynnistää kyläkirjaprojekti. Kolkkalan koulupiirin alueelta kootaan kansien väliin kaiki perustieto, muistelukset ja valokuvat.

Oletko vieraillut Pentti Loukosen ylläpitämillä Kolkkalan kylän sivuilla: www.kolkkala.net

"Evakkoon 60 v" muistojuhla
herkisti kuolemajärveläiset

Kuudenkymmenen vuoden jälkeen saivat kuolemajärveläiset osallistua ensimmäisen kerran ehtoolliselle omassa kirkossaan. Ehtoollisen jakoi Heli Aaltonen avustajanaan Ossi Muurinen.

Kuolemajärven kirkon raunioilla vietettiin sunnuntaina 6.6. evakkoon lähdön 60-vuotismuistojuhlaa. Tilaisuuteen oli saapunut satakunta kuolemajärveläistä ja heidän ystäväänsä. Juhla päättyi yhteiseen ehtoollisen viettoon.

Kuolemajärveläiset joutuivat lähtemään 14.kesäkuuta 1944. Pohjoisista kylistä lähdettiin hevosin, ja jalan. Eteläkylistä tulleet lähtivät pääosin junakuljetuksilla. Viimeinen evakkojuna lähti 16. kesäkuuta.

Kuolemajärvi-säätiön hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kettinen toivotti juhlaväen tervetulleeksi. Hän kertasi puheessaan 60-vuoden takaisia tapahtumia. Lähdön aikaan hän oli koulupoika, mutta muistaa hyvin, miten Säiniön kohdalla Kolkkalasta lähtenyttä evakkosaattuetta ampuivat vihollisen lentokoneet.

Juhlapuheen piti seivästöläinen Raili Taberman. Hän oli paneutunut perusteellisesti 60- vuoden takaiseen aikaan. Hän kertoi siitä, miten viranomaiset olivat tehneet suunnitelmia mahdollisen evakuoinnin varalle. Silti suurin osa kuolemajärveläisten tavaroista jäi kuitenkin pitäjän asemalle laatikoihin pakattuina tai nimilapuin varustettuina. Junia ei riittänyt omaisuuden kuljettamiseen, koska venäläisten suurhyökkäys tuli yllätyksenä ja niin suurella voimalla, että Viipuri oli luovutettava jo 20. kesäkuuta.

Raili Taberman kertoi myös omakohtaisesta 13-vuotiaan kokemuksista. Hän oli myös löytänyt äitinsä arkistoista koskettavat runot kuvaamaan lähdön tunnelmia.

Tilaisuuden musiikista vastasi trumpetisti Tapio Granqvist. Hän soitti sooloesityksensä Suomalaisen rukouksen ja Reppurin laulun. Yhteislauluna laulettiin Karjalan kunnailla.

Kuolemajärven kirkon raunioilla, alttarin paikalla olevalle muistomerkille seppeleen laskivat hallintoneuvoston puheenjohtaja Arvi Akkanen, hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kettinen ja hallituksen jäsen Pirjo Vuoriluoto. Seppelenauhaan oli kirjoitettu: Usko, toivo, rakkaus, 6.6. kuolemajärveläiset.

Jumalanpalveluksen aluksi laulettiin virsi 197. Arvi Akkanen luki psalmitekstin Psalmista 22. Epistolatekstinä oli efesolaiskirjeen kohta: " Te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen. samaan kansaan kuin Pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Jeesus Kristus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin, että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi ja hän liittää teidätkin hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen."

Puheessaan pastori Heli Aaltonen, jonka sukujuureet ovat Inkilässä, kertasi tapahtumia Karjalaan paluun ajalta, jolloin kuolemajärveläiset ehtivät olla kotiseudullaan kolmen kylvön ja kahden korjuun ajan. Sitten piti lähteä. Kaikki, mitä oli ehtinyt tehdä ja mitä oli ehtinyt kiintyä ihmisiin ja kotimaisemiin piti jättää. Aikuiset tiesivät mitä oli edessä, mutta lapsille kaikki oli uutta.

Virren 225 jälkeen luettiin ehtoollisen asetussanat ja luettiin Isä Meidän rukous. Ehtoollisen jakamisen suoritti Heli Aaltonen Ossi Muurisen avustamana. Tämä oli ensimmäinen kerta evakkoon lähdön jälkeen, kun kirkon paikalla nautittiin ehtoollista. Kiitosvirtenä laulettiin 341. Herran siunauksen jälkeen laulettiin Suvivirsi.

Ennen kotimatkaa juhlan juontajana toiminut Seppo Pirhonen esitti päätössanat ja olivat tarjolla myös kirkkokohvit.

Kuolemajärven kirkko oli Josef Stenbäckin suunnittelema ja se vihittiin käyttöön 1903. Se oli valmistettu Virolahden graniitista. Talvisodassa suomalaiset tuhosivat sen kellotornin ja kirkko kärsi myöhemmin lisää vaurioita. Sotien jälkeen neuvostoliittolaiset purkivat rauniokirkon niin, että siitä jäi jäljelle pari alinta pohjakerrosta, josta on nähtävissä kirkon pohjamuoto. Kuolemajärvi-säätiö pystytti alttarin paikalle muistomerkin 1995. Sankarihaudan muistomerkki pystytettiin 1999.

Juhlayleisöä Kuolemajärven kirkon paikalla. Kirkosta on jäljellä peruskivet.

Säätiön edustajat luovuttivat nykyiselle Krasnaja Dolinan (Akkalan) kunnanlääkärille Juri Oglobinille (seisomassa vasemmalla) Kuolemajärven historian ja kuvateoksen kiitokseksi avusta Agricolan museon ylläpidosta.


Alttaripöytä oli kirkon ja hautausmaan muistomerkin edessä kirkon alttarin kohdalla.

 

 

Taas tulloo itku, kuvateos Kuolemajärveltä
ilmestyi uusintapainoksena

Kirja ilmestyi alunperin 1984 ja kauan odotettuna uusintapainoksena 2003 loppusyksystä.Kuva-aineistoa kerättiin alunperin kolme vuotta ja niinpä kirjaan saatin yli 900 valokuvaa, jotka kylä kylältä kertovat elämästä ennen sotaa ja sotien aikana. Kirjassa on yli 360 sivua ja tekstit valottavat pitäjän elämää monipuolisesti.

Tilaa säätiön asiamieheltä Ossi Muuriselta puhelin 02-2381068 tai sähköpostilla:ossi.muurinen@elisanet.fi

Kuoliko Agricola Kyrönniemessä vai Seivästöllä?

Syyskuun Agricola-symposiumissa Turussa esitti entinen valtionarkiston hoitaja, tohtori Kari Tarkiainen mielenkiintoisen löydön arkistoista. Toinen perinteinen käsitys kertoo piipan kuolleen Kuolemajärven Kyrönnimessä ja toinen tieto Äyräpään Seivästöllä. Ei kannata kuitenkaan huolestua, molemmat paikat ovat Kuolemajärvellä ja muistomerkin paikkaa ja pirttimuseota ei tarvitse siirtää. Seuraavassa ote hänen puheenuorostaan koskien piispan paluuta rauhanneuvotteluista:

"Kun lähetetystö lopulta palasi Venäjältä samaiseen Metsäkylään Suomen puolelle rajaa, elettiin huhtikuun 8. päivää 1557. Matkalaiset valitsivat tällä kertaa lyhyemmän rantatien Viipuriin, mikä merkitsi yhtä ainoaa yöpymistä tällä välillä. Kuten tunnettua, Turun piispa Mikael Agricola kuoli seuraavana päivänä tällä matkaosuudella, ennen kuin lähetystö saapui huhtikuun 10. päivänä Viipuriin. Hänen seuraajansa Paavali Juustenin piispainkronikan mukaan - joka on kirjoitettu joko 1560- tai luultavimmin 1570-luvulla - kuolipaikkana on pidetty Uudenkirkon (sittemmin Kuolemanjärven) pitäjän Kyrönniemeä. Tälle oletetulle kuolinpaikalle Suomenlahden rannalle pystytettiin vuonna 1900 kauniilla valurauta-aidalla ympäröity muistomerkki. Aitaus tuhoutui viime sodan jälkeisinä vuosina, mutta

Kuolemanjärvellä kesiään viettävä Venäjän tiedeakatemian jäsen, kardiologi Vlasdimir Smirnov rakennutti sen vanhojen valokuvien mallin mukaan uudelleen kesällä 2000. Samalla paikalla vihittiin elokuussa 2001 käyttöön Agricolan muistolle omistettu pirttimuseo. Mainittakoon vielä, että Agricolan kuolinpäivää, huhtikuun 9. päivää, vietetään Suomessa yleisenä liputuspäivänä, suomen kielen päivänä ja että ruotsinkielinen Uusmaalainen osakuntakin pitää sitä vuosijuhlapäivänään.

Noin pari viikkoa sitten käyttämäni ruotsalaisten lähettiläiden diplomaattiraportti antaa Mikael Agricolan poismenosta, voisi sanoa sensaatiomaista kyllä, osittain perinnäisestä poikkeavan kuvan, jota kukaan tutkija ei ole huomannut. Raportissa sanotaan seuraavasti: "Daghen ther näst tilförenne,bleff Mästher Mickel Agricola, dödh på wägen wti en by I Eurapä benämndh Seivaste. När man skulle hiälpa honom äffter hans ägen begäran wp aff Slädhen". (suomeksi: Seuraavana päivänä, kuoli maisteri Mikael Agricola, tiellä Äyräpäässä kylässä nimeltä Seivästö. Kun häntä piti auttaa hänen omasta pyynnöstään ylös reestä). Seivästön (Styrsuddin) kylä sijaitsee jonkin verran idempänä kuin Kyrönniemi, mutta muuten samalla rantaviivalla. Jos diplomaattiraportin tieto pitää paikkansa, seisoo siis niin monumentti kuin pirttimuseo väärällä paikalla. Ehkä voin palata tähän yksityiskohtaan keskustelussa, koska sen lähdekriittinen selvittely veisi tässä turhaan aikaa. Juusteenillakin on nimittäin ollut kronikkaansa hyvä lähde. Ei ole vielä syytä ryhtyä siirtämään monumenttia ja pirttimuseota toiselle paikalle."

Arkkipiispa Jukka Paarma vieraili Agricolan kuolinpaikalla vuonna 2002. Hänen oppaanaan oli Juri Oglobin.

Valtuuskunta valmistelemaan Mikael Agricolan
juhlavuotta 2007

Vuonna 2007 tulee kuluneeksi 450 vuotta Mikael Agricolan kuolemasta. Agricolalla on tärkeä asema Suomen historiassa ja kulttuurissa erityisesti Suomen kielen ja kirjallisuuden kehittäjänä sekä kirkon uudistajana.

Opetusministeri Tuula Haatainen ja kulttuuriministeri Tanja Karpela ovat asettaneet juhlavuoden valmisteluja varten Agricola-valtuuskunnan ja työryhmän. Valtuuskunta kokoaa keskeiset juhlavuoden toimijat yhteen ja sitä johtaa Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen ja varapuheenjohtajana sekä työryhmän puheenjohtajana on opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström. Juhlahankkeen sihteeristö toimii Turun Yliopiston yhteydessä ja hankkeen pääsihteeriksi on nimitetty VTM Ossi Tuusvuori.

Juhlavuonna 2007 tehdään eri tavoin tunnetuksi Mikael Agricolan työtä ja vaikutusta. Vuoden tavoitteena on painottaa tämän päivän suomalaista kulttuuria, kirjallisuutta ja yhteiskunta- ja kirkollista elämää sekä kytkeä ne Mikael Agricolan elämäntyöstä ammennettavaan perintöön. Agricolan perintö elää tämän päivän kirjallisuuden, kielen, kirkollisen elämän ja suomalaisen yhteiskunnan eri aloilla.

Kalevi Kettinen edustaa Kuolemajärvi-säätiötä

Jäseninä valtuuskunnassa ovat Turun apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartiala, professori Simo Heininen Helsingin yliopistosta, Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani, professori Kaisa Häkkinen, opetusministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja, TS-Yhtymä Oy:n hallituksen puheenjohtaja Mikko Ketonen, puheenjohtaja Kalevi Kettinen Kuolemajärvi-säätiöstä, Turun maakuntamuseon johtaja Juhani Kostet, Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja Anu Laitila, johtaja Lars-Folke Landgren Helsingin yliopiston Renvall-instituutista, pääsihteeri Tuomas Lehtonen Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola, Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos, ohjelmistosuunnittelupäällikkö Ulla Martikainen-Florath Yleisradiosta, Äidinkielten opettajien liiton puheenjohtaja Mervi Murto, kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi, Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva, arkkipiispa Jukka Paarma, Museoviraston pääjohtaja Paula Purhonen ja Pernajan kunnanjohtaja Ralf Sjödahl. Pysyvinä asiantuntijoina ovat Venäjä-Suomi Seuran varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja Alexander Belov, teologian tohtori Ossi Haaramäki ja ministeri Jaakko Numminen. Pääsihteerinä toimiva Ossi Tuusvuori on myös kuolemajärveläistä syntyperää.